Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 17. tammikuuta 2022

Hyväosaisten aluevaalit

 


Toivottavasti äänestysprosentti nousee aluevaaleissa ainakin lähelle viimeisiä kunnallisvaaleja. Nimittäin viimeisten kuntavaalien äänestysprosentti oli matalin vuoden 1945 jälkeen, 55,1 prosenttia. Laskua oli edellisiin kuntavaaleihin 3,8 prosenttia.

Jos aluevaalien äänestysprosentti jää selkeästi alle 50 prosentin, aluevaaleista on vaarassa tulla hyväosaisten vaali. Meillä on yhteiskunnan rattailta tipahtamassa nuoria ja ikäihmisiä. He eivät jaksa tulla äänestämään.

Mediassa ja somessa äänessä ovat lähinnä vihaiset setä- ja täti-immeiset. Voimaantumisen perusteella rahaa on ilmeisesti ilmestymässä lisää ja paljon. Palveluja ollaan laittamassa kuntoon laidasta laitaan ja lähipalveluna kotiovelle välillä omalääkärin käyntinä ja välillä hoivabussilla. Skoottereita ei ole mainittu. Saman ehdokkaan viimeisellä vaalisloganrivillä luvataan laittaa samalla talous kuntoon.

Valistuneella äänestäjällä pitäisi soida kaikki varoitusäänet herätyskellosta kirkonkelloon. 

Meillä on koronaepidemian ensimmäisen tsunamin jäljiltä ja toisen ollessa käynnissä omikronin voimin syntymässä mielenterveysongelman tulva. Erityisesti nuoret ja opiskelijat voivat silmin nähden huonosti. Ikäihmisten hätä ei näy samalla tavalla. Asia tulee vastaan niille läheisille, jotka kuuntelevat nuorten ihmisten, opiskelijoiden, pelkoja: saako koskaan työpaikkaa?! Läheisten tukiverkosto on silloin tärkein pelastusvene.

Kaikilla nuorilla ei ole läheisten turvaa. Hirmuisin tilanne on 30-35 vuotiaan nuoren ajautuminen työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi. Sen hinta on yhteiskunnalle kallis ja yksilölle mittaamaton.

Nyt mielenterveyspalveluissa hoitojonot ovat pahimmillaan yli 6kk mittaiset. Matalankynnyksen mielenterveyspalvelut on käytännössä terveyskeskuksissa toimivien psykiatristen sairaanhoitajien vastuulla. Psykoterapiaan jonot ovat pidemmät. Päihteet ja erilaiset huumausaineet toimivat helposti silloin henkisenä pakotienä. Kun apua ei ole saatavilla. Ikäihmiselle pakotie on erilainen: eristäytyminen. Se ole yhtään helpompi. Yksinäisyys syö vääjäämättä terveyttä.

Uskon, että uuteen aluevaltuustoon valittavat henkilöt näkevät pitkälle ja toimivat viisaasti kaikkien eduksi. 

keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Vaaleissa on kyse palvelupisteverkoista

 Aluevaaleissa tammikuussa valitaan jäsenet hyvinvointialueen ylintä päätösvaltaa käyttäviin aluevaltuustoihin.

Monelle äänestäjälle ja aluevaaliehdokkaallekin on epäselvää mistä hyvinvointialueen päättäjät tulevat päättämään. Into on kuitenkin kova. Raadollinen tosiasia on, että monet palveluihin ja palvelusisältöihin liittyvistä asioista on linjattu jo eduskunnassa erilaisilla laeilla ja asetuksilla.

Valtuustojen päätyöksi tuleekin muotoutumaan hyvinvointialueen palvelurakenteesta päättäminen. Taloudelliset puitteet, joissa tulee toimia ovat alueittain kovin epätasaisia. Edessä on käytännössä niukkuutta ja palvelurakenteen suunnittelua eli missä sijaitsevat hyvinvointipisteet/terveyskeskukset jatkossa.

Nyt alkavan juoksun lähtöalueella on annettu eväät toimia suunnilleen samalla kulutuksella kuin tähän saakka. Lähtölaukauksen jälkeen vuonna 2023 valtuutetulle selviää, että jo lähtiessä oli tiedossa ylimääräiset painot, jotka laitettiin harteille. Välitankkausasemia ei kuitenkaan ole.

Ylimääräisistä painoista mainittakoon henkilöstön palkkojen harmonisointi, juuri valmistuvien uusien sairaaloiden rakentamisesta aiheutuvat poistomenot ja tietojärjestelmien yhdenmukaistaminen.

Meidän hyvinvointialueemme lukemat lisäpainoista vuositasolla ovat palkkaharmonisoinnin osalta noin 100 miljoonaa euroa, uuden sairaalan rakennuksien poistomenoista noin 60-70 miljoonaa euroa ja tietojärjestelmistä noin 20-40 miljoonaa euroa. Yhteissumma noussee 200 miljoonaan euroon vuodessa.

Toiminnan tehostumisen kautta saadaan osa lisäpainoista pois, mutta ei kaikkia. Edessä on väistämättä palveluverkon tarkastelu vuosikymmenen lopulla.

Sen vuoksi jokainen annettu ääni on tärkeä. Äänestämme käytännössä oman hyvinvointipisteemme säilymisestä.

tiistai 14. joulukuuta 2021

Pohjoista extremeä!

Piia Rantala-Korhonen valittiin juuri Oulun kulttuurisäätiön säätiön toimitusjohtajaksi vetämään Oulu2026 - The European Capital of Culture 2026 valmistelua ja toteutusta, yhdessä Samu Forsblomin kanssa. He yhdessä oman tiiminsä ja Asuntomessujen projektitoimiston henkilöstön kanssa kantavat harteillaan yhtä aikaa raskasta mutta piristävää taakkaa.

Asuntomessut ja Oulu2026 hanke ovat juuri niitä projekteja, joita tarvitsemme imagomme muuttamiseksi houkuttelevaksi, hulluksi ja kiinnostavaksi.

Piristävä ja innostava osuus tulee uuden kehittämisestä. Mitään vastaavaa ei näillä leveysasteilla ole tehty ja se yksin tekee jo hankkeista ainutlaatuisia. Pohjoista extremeä on nyt mahdollista tuoda villisti ja ylpeästi esille. Ei niin hullua ideaa, ettei sitä voisi nyt ihan luvan kanssa viedä eteenpäin.

Raskas ja vastuullinen osuus laskeutuu molempien tiimien harteille siitä, että ne molemmat ovat niin sanotusti omissa käsissä. Rajat tehdä hienoa ja ainutlaatuista pohjoisesti erilaista on omissa käsissä ja oman mielikuvituksen rajoissa. Onnea ja voimia molempien hankkeiden tiimeille.

keskiviikko 8. joulukuuta 2021

Parhaat kaverukset vai kinastelevat serkukset


Hyvinvointialueiden käynnistyminen on nurkan takana. Historiallinen muutos henkilöstön, organisaatioiden ja toiminnan rahoituksen näkökulmasta tapahtuu 2023. Asiat mullistuvat täysin. Hyvinvointialueesta tulee alueensa selkeästi suurin toimija henkilöstömäärän ja budjettirahoituksen osalta. Se tulee olemaan heti suurin alueensa julkinen toimija vajaalla 1,6 miljardilla eurolla. Vertailun vuoksi Oulun kaupungin vuosibudjetti tulee olemaan siitä noin kolmasosa.

Tulevina vuosikymmeninä hyvinvointialueeseen tullaan melkoisella varmuudella siirtämään lisää toimintoja, jotka ovat osin vielä ministeriöiden ohjauksessa. Sama koskee osaa kuntien toiminnoista. Lopputulos on selkeä. Alueelle tulee uusi voimakas toimija, jonka päätöksenteolla ja toiminnalla on erinomaisen suuri vaikutus entiseen ykköstoimijaankin maakunnassa: Oulun kaupunkiin. Naapurustoon on muuttanut isokokoinen serkku. Muutos henkisesti on melkoinen, vaikka Oulun kaupungin asukasmäärä on edelleen puolet hyvinvointialueen asukasmäärästä.

Hyvinvointialueen kannalta lähtötilanne on hyvä. Haasteita tietenkin piisaa. Jaettavissa on periaatteessa sama verotulopotti uusin pelisäännöin, jossa uusi toimija saa isohkon osan. Hyvinvointialueen uusi Tulevaisuuden sairaala 2030, vajaan 1,8 miljardin jätti-investointi rakentuu hyvin linkittyen alueen käynnistymiseen. Toisaalta se tuo mukanaan isot vuosittaiset investointien poistomenot noin 60 miljoonaa euroa vuosittain, mutta toisaalta uudet tilat mahdollistavat toiminnallisen tehostumisen. Niiden kautta onkin saavutettavissa vuosittaiset säästöt, jotka ylittävät poistomenojen kasvun.

Oulun kaupungin osalta haaste on aavistuksen verran suurempi. Verokertymä laskee aikaisempien velkojen säilyessä. Se vaikuttaa investointikykyyn. Eikä paljon puhuttuja elinvoimainvestointeja ole vielä edes aloitettu. Ne osat niistä, joista saadaan poliittiset päätökset ja sitoutumiset käynnistyvät vuodesta 2024 eteenpäin saavuttaen huippunsa 2030. Hankalimpaan monttuun rahoituksen näkökulmasta. 

Mistä löytää käyttötalousmenosäästöjä, joilla mahdollistaa elinvoimainvestoinnit. Niitä on kovin vähän, ellei palveluverkkorakenteeseen kosketa (kouluverkko). Se on ollut poliittisesti tähän saakka mahdoton ongelma aukaistavaksi. Elinvoimainvestointien vaatiman rahoitusvaran mahdollistaa käytännössä sen jälkeen omaisuuden myynti. Mutta onko siihen poliittisia valmiuksia? 

Muutoksen sisäistäminen ja sen pohjalta realisoituva toiminta ratkaisee millaiseksi toimijoiden yhteinen lopputulos muodostuu. Rakentuuko yhteistyössä toimiva talousalueen ja Pohjois-Pohjanmaan kehitysduo? Vai syntyykö kaksi toistensa kanssa rahoituksesta varjonyrkkeilevää organisaatiota? 

Oma haasteensa on uusi maakunnallinen maailma oululaisten poliitikkojen pään sisällä. Kumman etua katsot ensin, Oulun kaupungin vai uuden hyvinvointialueen? Melkoinen osa kaupunginhalllituksen jäsenistäkin on ehdolla uuteen hyvinvointialueen valtuustoon.

Kysymyksen voi kiertää sanomalla, että pääosa asioista palvelee molempien etuja. Varmasti näin, mutta ei kaikissa asioissa.

keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Äänin 7-6?

Ei. Numerot eivät kerro Kärppien kotiotteluvoitosta HIFK:stä rankkarikisan jälkeen. Kyseessä on todennäköinen äänestystulos Oulun kaupunginhallituksessa ensi helmikuussa, kun päätetään Oulun Yliopiston suunnitteluvarauksen jatkosta.

Termi, jonka perään meillä haikaillaan, on oululainen poliittinen konsensus. Sillä on miellyttävä kaiku korvissa, mutta kestääkö se asiapohjaisen tarkastelun? Kun listaa millaisia asioita on tulossa heti vuodenvaihteen jälkeen poliittiseen päätöksentekoon, ja miten niistä on tietoja nyt saatavilla, voi vain hämmästellä.

Oulun yliopiston osien mahdollinen siirtyminen Raksilaan ja johtamismallin mahdollinen siirtyminen pormestarimalliin ovat Oulussa isoja asioita.  Molempien osalta poliittinen päätöksenteko tapahtuu ensi keväänä helmi-maalikuussa. Ja, molempiin liittyy piirteitä, joita on hankala ymmärtää.

Hyvä esimerkki on johtamismalli. Maaliskuussa päätetään mihin johtamismalliin Oulussa päädytään. Jatkammeko nykyistä duaalimallia vai siirrymmekö pormestarimalliin? Aikaa on siis nelisen kuukautta. Samaan aikaan olemme kiireellä panneet auki konsernijohtajan viran, johon valittu henkilö pystyy ehkä aloittamaan työnsä suunnilleen samaan aikaan, kun teemme päätöstä kaupungin johtamismallista.

Lyhyesti: valitsemme avainviranhaltijoita, vaikka johtamismalli on auki. Jos päätyisimme pormestarimalliin, valitsemme kaupungin johtavan viranhaltijan selkeästi erilaisella toimenkuvalla, kuin mitä virkaa haettaessa oli. Tehtävään vaatimia toimia olisi voinut jakaa ja hoitaa viransijaisuusjärjestelyinä tuon vaajaa puoli vuotta.

Samanlainen vähintäänkin ajallinen hässäkkä on syntymässä yliopiston suunnitteluvarauspäätöksen jatkotoimista. Suunnitteluvarauspäätös tehtiin vuoden loppuun 2021. Olettaa voi, että valtuustolle tulee asiasta info alkuvuonna 2022 ja päätös suunnitteluvarauksen jatkamisesta tehdään keväällä kaupunginhallituksessa.

Aika lyhyeksi jää keskusteluaika ja sisäistäminen faktoilla itse kullekin Oulun lähihistorian merkittävimmälle päätökselle. Yliopiston sijainti vaikuttaa käytännössä kaupunkisuunnittelun jokaiseen osa-alueeseen kiinteistöjen arvosta joukkoliikenteeseen ja kaupan rakenteeseen.

Jos poliittisesti päädytään ratkaisuun kaupunginhallituksen äänestyksen jälkeen, vaikka äänin 7-6, voi pohtia mitähän tuli tehtyä? Ja millä pohdinnalla poliittisesti.

tiistai 23. marraskuuta 2021

Seitsemän tiukkaa vuotta

Monet asiat tuppaavat pakkautumaan: laskut, kiireet ja kaikenlaiset menot jouluna. Oulussa niin on käymässä investointien kohdalla vuosille 2023-2030.

Asia olisi muutoin helpompi yhtälö, mutta investoinnit ovat kasaantumassa heti sen jälkeen, kun hyvinvointialueuudistuksen 2023 jälkeen tulopuoli on laskenut merkittävästi ison osan aikaisemmista tuloista mennessä kattamaan hyvinvointialueen terveydenhoitomenoja.

Joudumme selviämään pienemmällä liikkumavaralla investointien osalta. Samalla lainanottokykymme on heikentynyt merkittävästi. Syynä on suhteellisen velkaantumisemme voimakas kasvu. Perheessä vastaava tilanne syntyy, kun toinen puolisoista joutuu syystä tai toisesta työttömäksi, mutta asuntovelka on maksettava. Oululle käy hieman samalla tavalla. Aikaisemmat otetut velat ovat jääneet tulojen tipahtaessa.

Meille on tulossa extrakustannuksia. En tarkoita näillä investointeja, jotka liittyvät tontin luovutuksiin liittyviin kunnallistekniikan hankkeisiin enkä myöskään koulu- ja päiväkoti-investointeihin tai vaikkapa Oulun veden puhdistamohankkeisiin. Näistä nimittäin syntyvät pääosin peruskunnan investoinnit vuositasolla 130-150 miljoonaa euroa.

Tarkoitan näillä extrakustannuksilla mm Asemanseudun, Raksilan sekä Merikosken siltojen kustannuksia. Kaikkien kolmen kokonaisuuden osalta puhutaan kussakin kymmenien miljoonien rakentamiskustannuksista. Loppusumma liikkuu lähes 80-90 miljoonassa eurossa. Joukossa ole vielä Areenan kustannuksia. Sen arvio liikkuu noin 75 miljoonaa eurossa.

Kun tähän lisää keskusteltujen uimahalli-investointien yhteensä 90 miljoona euroa, alkaa mietityttää. Uimahalli-investoinnit pitävät sisällään Raksilan ja Linnanmaan uudisinvestoinnit sekä Raatin ja Vesijatulin peruskorjaukset.

Kaikkien näiden em hankkeiden ajoitukset liittyvät pääosin vuosille 2023-2030. Kun edellä mainitut summat jaetaan tuolle kriittisille vuosille voi lisäkuorma olla lähes 40 miljoonaa euroa per vuosi.

keskiviikko 3. marraskuuta 2021

Henkilöstöasiaa

Viime valtuustokokouksessa käytiin ajallisesti pitkä keskustelu Oulun palveluksessa olevien henkilöiden irtisanoutumisaallosta. Tarkennetaan vielä, että kyseessä eivät siis olleet eläköitymisen vuoksi irtisanoutuneet henkilöt.

Valtuutettujen huoli oli syvä ja henkilöstöjohtaja vastasi fiksusti kysymyksiin.

Asia kallistui ehkä liikaakin palkkauskeskusteluksi. Tarpeettomasti varjoon jäivät ”ne muut syyt”. Varmasti palkkauksessa on puutteita, mutta periaatteessa jokaisen kaupungilta irtisanoutumisen yhteydessä pidetään lähtöhaastattelu. Siinä poislähtijällä on mahdollisuus kertoa ratkaisuunsa vaikuttaneista tekijöistä. Näitä asioita ei kerrottu.

Palkkajohtajuus julkisella puolella ei ole tavoiteltava asia, mutta paras henkilöstöjohtaminen on. Irtisanoutmisten määrä yhdistettynä sairaspoissaolojen määrän kasvuun on merkki jostain.  

Oulu eroaa myös Etelä-Suomen muista isoista kaupungeista siinä, että työpaikan vaihdon kynnys on huomattavasti korkeampi. Samantyyppisiä työnantajia ei ole liiemmälti tarjolla. Ja käsi sydämellä: työpaikan vaihdokseen harvoin päädytään punnitsematta asiaa pitkään ja perusteellisesti.

Hyväosaisten aluevaalit

  Toivottavasti äänestysprosentti nousee aluevaaleissa ainakin lähelle viimeisiä kunnallisvaaleja. Nimittäin viimeisten kuntavaalien äänesty...