Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 25. huhtikuuta 2021




 Sama diagnoosi, eri lääkkeet


Jos oireiden pohjalta diagnoosi menee oikein, niin todennäköisyys oikein valittujen  lääkkeiden tehoon nousee kummasti. Oulussa oireet on tunnistettu ja diagnoosistakin ollaan suunnilleen samaa mieltä. Lääkkeiden osalta onkin monta koulukuntaa. Pienen osan mielestä kaikki hoituu, kun suljetaan silmät ja pidätetään hengitystä.


Parran pärinää riittää yliopiston mahdollisesta siirrosta Linnanmaalta Raksilaan tai väljemmin ilmaistuna keskustan alueelle. Keskustelun osapuolet tuntuvat kaikki olevan yhtä mieltä, että tärkeintä on Oulun vetovoima opiskelijoiden keskuudessa, jotta meillä riittäisi jatkossakin hyvää ja kyvykästä opiskelija-ainesta. Tähän saakka Oulun talousalue on menestynyt pitkälle yliopiston ansiosta.


Yliopistokeskusteluun liittyen ohessa kuvia, jotka avaavat tilannetta. Oulun yliopisto on saanut ja saa edelleen hyvän määrän hakija-ainesta opiskelemaan, mutta tulevan vuosikymmenen aikana tilanne voi muuttua radikaalisti. Syynä tähän on syntyvyyden lasku ja väestön kehitys Pohjois-Suomessa. 


Alkuun on hyvä todeta, mistä korkeakouluopiskelijat ovat tähän saakka Ouluun tulleet. Pääosa tulee Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan kunnista. Suurin osa Pohjois-Suomen nuorista on onneksi halunnut opiskella Oulussa. Aloittavista opiskelijoista suurin osa on luonnollisesti Oulusta.


Pohjois-Suomen väestön syntyvyys ja kasvu on taannut menneinä vuosikymmeninä hyvän pohjan yliopistolle hakijamäärien ja -laadun suhteen. Ne ovat puolestaan taanneet hyvän rahoitustason yliopistolle. Tilanne on kuitenkin muuttunut. Hyvänä esimerkkinä on Oulun kaupunki. Oululaisten perheiden määrä, joissa on alle 3- vuotiaita lapsia, on laskenut 2012-2017 välisenä aikana tuhannella perheellä.  Jos Oulussa tilanne on syntyvyyden kohdalta laskussa, mikä on tilanne maakunnassa ja niissä kunnissa, joista Oulun yliopisto on opiskelijansa saanut? Tilanne ei ole yhtään valoisampi. Lähes kaikissa edellä mainituissa kunnissa väestöennuste on voimakkaan negatiivinen. 


Syntyvyyden lasku on merkittävä eikä siinä ole nähtävissä muutosta. Yliopiston näkökulmasta vuosi 2030 tulee vastaan pian pienenevine pohjois-suomalaisine ikäluokkineen.


Jatkossa Oulun yliopiston opiskelijoista ison osan on siis tultava muualta Suomesta. Houkuttelevuutta on lisättävä, mutta miten? Siitä olemme Oulussa kovin erimielisiä.

perjantai 23. huhtikuuta 2021

Ikääntyneiden asuminen


Oulussa on havaittavissa ensimmäisiä merkkejä ikääntyneiden asumisen segregaatiosta. Segregaatio tarkoittaa kaupungin asuinalueiden väestörakenteen demografista, sosioekonomista tai etnistä eriytymistä. Tätä voidaan estää hyvällä kaupunkisuunnittelulla, ja sitä ohjaa viime kädessä kaupunginvaltuusto.

Osa ikääntyneistä pystyy ostamaan omistusasunnon hyvältä paikalta keskustasta, toiset joutuvat tyytymään tarjottuihin vuokrayksiöihin reuna-alueilta.

Ikääntyneiden kohdalla tätä segregaatiota ruokkivat kolme tekijää:

1) ikääntyneiden määrän suuri kasvu,

2) asuntomarkkinoiden eriytyminen sekä

3) varallisuustason eriytyminen.

Kaksi ensimainittua muutosta tapahtuvat Oulussa 10 vuodessa. Ikääntyneiden määrä kasvaa kaupungin omien ennusteiden mukaan 17 500 henkilöön vuoteen 2030 mennessä. Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI ennustaa vielä suurempaa kasvua. Varmasti voidaan sanoa, että ikääntyneiden määrä tuplaantuu 2030 mennessä.

Osalla ikääntyneistä on taloudellisesti mahdollista ostaa asunto hyvältä paikalta keskustasta ja muita palveluja, jotka helpottavat elämää, markkinoilta. Isolla osalla ikääntyneistä tätä mahdollisuutta ei ole.

 Syynä on asuntomarkkinoiden eriytyminen kasvukeskuksiin ja muuttotappiokuntiin. Aluekeskuksissa on kasvavaa kysyntää ja hinnat nousevat. Muuttotappiokunnissa kysyntä laskee markkinoiden hiljentyessä ja sen seurauksena myös asuntojen hinnat. Tähän saakka ikääntynyt pari tai yksinelävä on pystynyt myymään omakotitalonsa tai osakkeensa pienessä kunnassa ja ostamaan myyntisummalla kerrostalokaksion Oulusta. Näin ei kuitenkaan näytä tapahtuvan enää jatkossa. Kasvukeskuksen kaksion ostohinnan ja reuna-alueen asunnon myyntihinnan erotus kasvaa liian suureksi. Ikääntynyt ei voi ottaa eikä saa suurta asuntolainaa.

 Tähän tulisi valmistautua ja varmistaa hyviltä paikoilta vuokra-asuntoreserviä ikääntyneille. Näin tulisi tehdä erityisesti vuoden 2025 asuntomessualueella, jonka tontit ovat kaupungin omistuksessa. Alue rakentuu 2025-2035 välisenä aikana ja sijaitsee lähellä keskustaa palveluineen. Asuntojen vuokrat olisivat alhaiset, johtuen kaupungin maanomistuksesta ja sijainti olisi senioreille loistava. Tämä johtaisi ikääntyneille suunnatun hyvätasoisen ja edullisen vuokra-asuntokannan kasvuun erinomaisella paikalla.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Kulttuuri- ja tapahtuma-ala veturiksi



Asioiden ja ilmiöiden luokittelu. Ihmiset rakastavat minkä tahansa asian luokittelua musiikissa, taiteessa ja historiassa. Historioitsijat puhuvat mielellään aikakausista tyyliin antiikki, keski-aika, renessanssi ja taiteessa barokki, klassismi, pop-taide ja modernitaide.

Mutta miten luokitella yhden kaupungin ydinkeskustan kehittymisen aikakaudet tähän saakka? Ja ennen kaikkea mitä tulisi asettaa tavoitteeksi tulevalle kehitykselle. Asiaa helpottaisi näkökulman valinta. Itse valitsisin kulttuuritapahtumien ja kaupan yhdistelmän.

Tähän saakka Oulussa ruutukaavan kaupallisen kehittymisen näkökulmasta voi puhua neljästä aikakaudesta: 1. aika ennen Stockmannia, 2. Stockmann vuodet (2001-2017), 3. Tilaa vaativan kaupan hajaantuminen keskustan lähikehälle 2000 ja 4. Kulttuuritapahtumien sekä erikois- ja palvelualan kehittäminen.

Mikä tilanne on nyt? Verkkokauppa kasvaa parhaillaan hurjaa vauhtia ja tilaa vaativa erikoiskauppa on siirtynyt Ideaparkkiin, Kaakkuriin ja Zatelliittiin moottoritien risteysalueille. Vielä suurempaa on ollut toimintojen siirto ruutukaava-alueen lähikehälle Limingantulliin. Sitä pidetään virheellisesti mielessämme "keskustana", vaikka itse asiassa se on siepannut ison osan aiemmasta ostovoimasta ruutukaava-alueella ja kivijalkakaupalta. Jotta pienyrittäjien asema keskustassa ei edelleen synkkenisi, tarvitaan päättäväinen lähestymistapa.

Resepti keskustan elävyyden ja yrittäjyyden lisäämiseksi on selkeä. Oulun tulee panostaa kulttuuritapahtumien kasvun mahdollistamiseksi keskusta-alueella. Merkittävimmät työllisyyden ja talouden positiiviset vaikutukset saadaan palvelualojen kasvulla pienissä yrityksissä erikoiskaupassa, kahviloissa ja ravintoloissa sekä matkailuyrityksissä. Tämä tarkoittaa investointeja tapahtuma- ja elämyskokemuksiin.

Monet Oulun ikoniset kulttuuri- ja kaupaninvestoinnit ovat yli 50 vuoden ikäisiä: Oulun teatteri valmistui 1972, Oulun jäähalli vuonna 1974 ja Raksilan marketit 1975-76. Tätä taustaa vasten tulisi harkita panostuksia tapahtumien lisäämiseen. 

Kuusisaaren tapahtumapuistoon tehty kaupungin 1,5 miljoonan euron panostus on tullut takaisin jo moninkertaisesti QStockin kävijöiden toimesta. Sama positiivinen ajattelutapa tulisi monistaa moniin meillä tarpeettomasti kyseenalaistetuille tapahtuma- ja elämyshankkeille.

Kiikelin 7 miljoonan euron yksityisen löylymaailman ja ravintolainvestoinnin kyljessä on ollut 1,5 miljoonan euron kaupungin panostus torin venesataman kunnostukseen ja ruoppaukseen. Se on leimattu humpuukihommiksi. Nyt on hyvä todeta, että sataman kunnostus ja ruoppaus joudutaan tekemään lähivuosina joka tapauksessa riippumatta Löylystä. Kaupungin olisi mielestäni perusteltua panostaa Löylyn tulemiseen Ouluun isommasti. Helsingin Altaan esimerkki eksoottisesta kokemuksesta on tästä hyvä esimerkki. Meillä sama asia uintikokemus lämpimässä vedessä -30 asteen pakkasessa olisi eksoottista. Se vetäisi Ouluun matkailijoita yhdessä luontomatkailun kanssa.

Nyt näitä panostuksia katsotaan menoerinä, vaikka Kuusisaaren tapahtumapuiston esimerkin tulisi rohkaista ajattelemaan paljon avarammin. Oululla on paikkansa tapahtumien ja matkailun kasvupaikkana eksotiikkansa takia.


sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Kirje Sara Wacklinilta (blogi 11.4.2021)




Sain viime viikolla kirjeen Sara Wacklinin talon asukkaalta. Asunto-osakeyhtiöstä, jossa Oulun Palvelusäätiö tarjoaa palveluita asukkaille. Kirje oli kärkevä. Kirjoittaja osasi taitavasti juoksuttaa sanan ruoskaa selässäni. Sivallukset johtuivat Oulun Palvelusäätiön aktivoivien palveluiden lopettamisesta ja henkilöstön irtisanomisista. Puna nousi poskille.


Vastasin kirjoittajalle ja myöhemmin minulle valkeni. Iso osa Palvelusäätiön noin 600 iäkkäästä asukkaasta laittaa mielessään yhtäläisyysmerkit säätiön ja Oulun kaupungin välille. Tilanne ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Säätiö tuottaa ikääntyneille tuettuja asumispalveluja 600 asunnon myötä ja tarjoaa tukipalveluita kuten siivousta asukkailleen. Tämän vuoden alkuun saakka tarjosimme myös ennaltaehkäiseviä palveluita.  Niitä tilaa Oulun kaupunki, hyvinvointilautakunta.


Viimeksi mainitut ovat kerhoja ja tapaamisia, joissa säätiön ammattilaiset aktivoivat ikääntyneiden muistia ja kädentaitoja. Minusta kaikkein tärkeimpänä estivät myös yksinäisyyttä ja kaikkea siitä aiheutuvia sairauksia. Palvelua ei annettu pelkästään säätiön asukkaille, vaan kaikille ikääntyneille, jotka halusivat osallistua toimintaan. Toiminnan vaikuttavuutta ei voi yliarvioida, vaikka ne on helppo leimata bingokerhoiksi.


Tavoitteena on aktivoinnin avulla mahdollistaa ikääntyneiden asuminen kotonaan tai tuetun asumisen piirissä kodinomaisissa oloissa, vaikkapa Palvelusäätiön vuokra-asunnoissa. Näin voidaan estää luisuminen laitoshoitoon, joka ei ole pelkästään kallista, vaan myös erityisen raskasta ikääntyneille.


Kaksi vuotta sitten kaupunki päätti säästötoimena lopettaa nuo palvelut, jotka olivat suuruudeltaan 1,8 miljoona euroa vuodessa. Summalla oltiin tuotettu ikääntyneille mielen ja kehon aktivointia 25 ammattilaisen toimesta. Kun rahoitus loppui, säätiö joutui käynnistämään yt-menettelyt, irtisanomaan ammattilaisia ja lopettamaan kyseiset palvelut.


Olen edelleen samaa mieltä kuin tuolloin. Päätöksellä saatiin aikaiseksi vain muutaman vuoden säästö. Kuka meistä säästäisi auton huollossa jättämällä öljynvaihdot väliin? Aktivoivien ja osallistavien toimintojen puuttuessa iso osa yli 75- vuotiaista passivoituu. He joutuvat sairaala- ja laitoshoitoon yllättävän nopeasti. Päätöksen hinta huomataan 10 vuoden sisällä, kun yli 75-84 vuotiaiden absoluuttinen määrä kaksinkertaistuu 17 500 henkilöön vuoteen 2030 mennessä.


Joku varmaan ihmettelee, miksi kirje tuli minulle. Olen toiminut Oulun Palvelusäätiön hallituksen puheenjohtajana kohta 10 vuotta ja nähnyt miten tärkeää työtä osaavat ammattilaiset tekevät ja millaisia tuloksia he saavat aikaan

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Koulutetut naiset (julkaistu 5.4.2021)


Oulussa suurin kaupungin kehitykseen vaikuttava asia on Oulun yliopiston sijaintipaikka. Tai paremminkin siirtyykö vuoteen 2030 mennessä osa Oulun yliopiston toiminnoista Linnanmaalta Raksilaan.

Siirtyviksi esitettyjen toimintojen määrä on kokoluokkaa 30 - 40 tuhatta neliötä. Se on alle 20 % nykyisestä tilamäärästä Linnanmaalla. Kuulostaa pieneltä, mutta tulkinta on väärä. Siirtymä neliöinä on suuri, kun vertailukohteena on tavoitteellinen uusi opetukseen tarvittava neliömäärä, joka jäänee kokonaisuudessaan noin 100 000 neliöön.

Poliittisen päätöksenteon kannalta tilanne on selkeä. Sitä ei vain sanota ääneen. Oulun poliittisilla päättäjillä on oikeastaan yksi kysymys vastattavanaan: Haluaako kaupunki estää yliopiston siirron Raksilaan? Ehkä tästä syystä asiaa ei haluta tuoda päätettäväksi tällä valtuustokaudella. 

Teknisesti sijaintipäätös on jo tehty. Se tehtiin, kun Oulun yliopiston hallitus päätti Raksilan hankeselvityksen laatimisesta. Sijoittumiselle Raksilaan ei nimittäin ole nähtävissä teknisiä, taloudellisia tai muitakaan tekijöitä, jotka estäisivät n 40 000 neliön toimintojen siirron. Toiminnot mahtuvat Raksilaan, Oulun yliopisto maksaa rakentamiskustannukset ja tonttivuokran sekä osansa liikennejärjestelyistä kuten muutkin toimijat maksavat niiden kaavahankkeista aiheutuvista kustannuksista kaupungille maankäyttösopimuskorvauksilla.

Oulun yliopiston hallitus on linjausta tehdessään varmasti arvioinut, miten yliopisto pystyy säilyttämään vetovoimansa jatkossakin uusien opiskelijoiden keskuudessa. Tilanteessa, jossa yliopiston rahoituksen säilymiseksi ei riitä enää opiskelijoiden saaminen Pohjois-Suomesta, vaan tarvitaan vetoa myös Etelä-Suomen nuorten suunnalta. Samalla tavoin kuin yliopiston perustaminen Ouluun houkutteli nuoria kaikkialta Pohjois-Suomesta aikoinaan. 

Oulun yliopiston vaikutus Oulun kaupungin kehittymiseen on ollut kiistaton. Verrokkikohteita ilman vastaavaa opinahjoa löytyy sekä läheltä että kaukaa. Oulun väkiluku oli vuonna 1960 noin 60 000 asukasta. Sieltä olemme nousseet yli 250 000 asukaan talousalueeksi. Kempeleenkin kasvun on mahdollistanut viime kädessä Oulun yliopisto. Sen sijaan hieman pohjoisemmassa sijaitsevan samankaltaisen teollisuusvaltaisen 1960- luvun satamakaupungin kehitys on ollut erilainen. Kemin väestömäärä oli vuonna 1960 noin 30 000 asukasta. Tänään se on noin 20 000.

Peräkammarin pojat ovat jo pidemmän ajan tienneet, että koulutetut naiset päättävät Oulun yliopiston sijainnin. He eivät tee sitä hallinnollisten tai poliittisten päätösten perusteella, vaan muuttamalla sinne, missä haluavat elää ja opiskella sekä perustaa perheen. Miehet seuraavat kyllä perässä. Nopeimmat heti, hitaammat pakon sanelemana, jos haluavat jatkaa sukua. 

Yliopisto on päätynyt samaan johtopäätökseen huomattavasti fiksumman prosessin kautta. Uuden yliopiston paikan tulee houkutella naisia hakeutumaan opiskelemaan Oulun yliopistoon koko maasta ja Euroopan unionin alueelta sekä jäämään Ouluun ja Pohjois-Suomeen.

Hyvän päätöksen tekeminen vaatii tietoa ja kokonaisuuden hallintaa. Ei pelkkää lukujen ynnäämistä.

Äänin 7-6?

Ei. Numerot eivät kerro Kärppien kotiotteluvoitosta HIFK:stä rankkarikisan jälkeen. Kyseessä on todennäköinen äänestystulos Oulun kaupunginh...