Äänin 7-6?

Ei. Numerot eivät kerro Kärppien kotiotteluvoitosta HIFK:stä rankkarikisan jälkeen. Kyseessä on todennäköinen äänestystulos Oulun kaupunginhallituksessa ensi helmikuussa, kun päätetään Oulun Yliopiston suunnitteluvarauksen jatkosta.

Termi, jonka perään meillä haikaillaan, on oululainen poliittinen konsensus. Sillä on miellyttävä kaiku korvissa, mutta kestääkö se asiapohjaisen tarkastelun? Kun listaa millaisia asioita on tulossa heti vuodenvaihteen jälkeen poliittiseen päätöksentekoon, ja miten niistä on tietoja nyt saatavilla, voi vain hämmästellä.

Oulun yliopiston osien mahdollinen siirtyminen Raksilaan ja johtamismallin mahdollinen siirtyminen pormestarimalliin ovat Oulussa isoja asioita.  Molempien osalta poliittinen päätöksenteko tapahtuu ensi keväänä helmi-maalikuussa. Ja, molempiin liittyy piirteitä, joita on hankala ymmärtää.

Hyvä esimerkki on johtamismalli. Maaliskuussa päätetään mihin johtamismalliin Oulussa päädytään. Jatkammeko nykyistä duaalimallia vai siirrymmekö pormestarimalliin? Aikaa on siis nelisen kuukautta. Samaan aikaan olemme kiireellä panneet auki konsernijohtajan viran, johon valittu henkilö pystyy ehkä aloittamaan työnsä suunnilleen samaan aikaan, kun teemme päätöstä kaupungin johtamismallista.

Lyhyesti: valitsemme avainviranhaltijoita, vaikka johtamismalli on auki. Jos päätyisimme pormestarimalliin, valitsemme kaupungin johtavan viranhaltijan selkeästi erilaisella toimenkuvalla, kuin mitä virkaa haettaessa oli. Tehtävään vaatimia toimia olisi voinut jakaa ja hoitaa viransijaisuusjärjestelyinä tuon vaajaa puoli vuotta.

Samanlainen vähintäänkin ajallinen hässäkkä on syntymässä yliopiston suunnitteluvarauspäätöksen jatkotoimista. Suunnitteluvarauspäätös tehtiin vuoden loppuun 2021. Olettaa voi, että valtuustolle tulee asiasta info alkuvuonna 2022 ja päätös suunnitteluvarauksen jatkamisesta tehdään keväällä kaupunginhallituksessa.

Aika lyhyeksi jää keskusteluaika ja sisäistäminen faktoilla itse kullekin Oulun lähihistorian merkittävimmälle päätökselle. Yliopiston sijainti vaikuttaa käytännössä kaupunkisuunnittelun jokaiseen osa-alueeseen kiinteistöjen arvosta joukkoliikenteeseen ja kaupan rakenteeseen.

Jos poliittisesti päädytään ratkaisuun kaupunginhallituksen äänestyksen jälkeen, vaikka äänin 7-6, voi pohtia mitähän tuli tehtyä? Ja millä pohdinnalla poliittisesti.

Seitsemän tiukkaa vuotta

Monet asiat tuppaavat pakkautumaan: laskut, kiireet ja kaikenlaiset menot jouluna. Oulussa niin on käymässä investointien kohdalla vuosille 2023-2030.

Asia olisi muutoin helpompi yhtälö, mutta investoinnit ovat kasaantumassa heti sen jälkeen, kun hyvinvointialueuudistuksen 2023 jälkeen tulopuoli on laskenut merkittävästi ison osan aikaisemmista tuloista mennessä kattamaan hyvinvointialueen terveydenhoitomenoja.

Joudumme selviämään pienemmällä liikkumavaralla investointien osalta. Samalla lainanottokykymme on heikentynyt merkittävästi. Syynä on suhteellisen velkaantumisemme voimakas kasvu. Perheessä vastaava tilanne syntyy, kun toinen puolisoista joutuu syystä tai toisesta työttömäksi, mutta asuntovelka on maksettava. Oululle käy hieman samalla tavalla. Aikaisemmat otetut velat ovat jääneet tulojen tipahtaessa.

Meille on tulossa extrakustannuksia. En tarkoita näillä investointeja, jotka liittyvät tontin luovutuksiin liittyviin kunnallistekniikan hankkeisiin enkä myöskään koulu- ja päiväkoti-investointeihin tai vaikkapa Oulun veden puhdistamohankkeisiin. Näistä nimittäin syntyvät pääosin peruskunnan investoinnit vuositasolla 130-150 miljoonaa euroa.

Tarkoitan näillä extrakustannuksilla mm Asemanseudun, Raksilan sekä Merikosken siltojen kustannuksia. Kaikkien kolmen kokonaisuuden osalta puhutaan kussakin kymmenien miljoonien rakentamiskustannuksista. Loppusumma liikkuu lähes 80-90 miljoonassa eurossa. Joukossa ole vielä Areenan kustannuksia. Sen arvio liikkuu noin 75 miljoonaa eurossa.

Kun tähän lisää keskusteltujen uimahalli-investointien yhteensä 90 miljoona euroa, alkaa mietityttää. Uimahalli-investoinnit pitävät sisällään Raksilan ja Linnanmaan uudisinvestoinnit sekä Raatin ja Vesijatulin peruskorjaukset.

Kaikkien näiden em hankkeiden ajoitukset liittyvät pääosin vuosille 2023-2030. Kun edellä mainitut summat jaetaan tuolle kriittisille vuosille voi lisäkuorma olla lähes 40 miljoonaa euroa per vuosi.

Henkilöstöasiaa

Viime valtuustokokouksessa käytiin ajallisesti pitkä keskustelu Oulun palveluksessa olevien henkilöiden irtisanoutumisaallosta. Tarkennetaan vielä, että kyseessä eivät siis olleet eläköitymisen vuoksi irtisanoutuneet henkilöt.

Valtuutettujen huoli oli syvä ja henkilöstöjohtaja vastasi fiksusti kysymyksiin.

Asia kallistui ehkä liikaakin palkkauskeskusteluksi. Tarpeettomasti varjoon jäivät ”ne muut syyt”. Varmasti palkkauksessa on puutteita, mutta periaatteessa jokaisen kaupungilta irtisanoutumisen yhteydessä pidetään lähtöhaastattelu. Siinä poislähtijällä on mahdollisuus kertoa ratkaisuunsa vaikuttaneista tekijöistä. Näitä asioita ei kerrottu.

Palkkajohtajuus julkisella puolella ei ole tavoiteltava asia, mutta paras henkilöstöjohtaminen on. Irtisanoutmisten määrä yhdistettynä sairaspoissaolojen määrän kasvuun on merkki jostain.  

Oulu eroaa myös Etelä-Suomen muista isoista kaupungeista siinä, että työpaikan vaihdon kynnys on huomattavasti korkeampi. Samantyyppisiä työnantajia ei ole liiemmälti tarjolla. Ja käsi sydämellä: työpaikan vaihdokseen harvoin päädytään punnitsematta asiaa pitkään ja perusteellisesti.