Ohjelman painoarvo on merkittävä.
Se listaa tämän vuosikymmenen loppuun saakka valtionhallinnon panostukset eri
liikennemuotojen hankkeisiin. Ohjelmassa mainittuihin rata-, tiestön
parantamis- ja vesiväylähankkeisiin tullaan panostamaan julkista rahaa yli
kolme miljardia euroa. Merkittävä osa tulevaisuuden kehittämishankkeiden
panostuksista kohdistuu rataverkkoon ja painottuu Etelä-Suomeen.
Valtionhallinnon liikennehankkeiden
merkitys työllistävinä projekteina ja valmistuttuaan elinkeinoelämän
teollisuuden logistiikkaa parantavana tekijänä on erittäin suuri.
Elinkeinoelämän arvioidessa tulevaisuuden investointeja toimiva ja tehokas
logistiikka on yksi sen tärkeimmistä reunaehdoista.
Pohjois-Suomen ja erityisesti Oulun
talousalueen kannalta investointiohjelma on iso pettymys. Tämä käy kivuliaasti selville,
kun analysoi panostusten maantieteellistä ja liikennemuotoihin liittyvää jakoa.
Ratahankkeisiin ohjelmassa
esitetään 1,3 miljardin euron panostuksia. Erityisesti kehittämisen kohteena
ovat Helsinki-Tampere välinen yhteys, johon liittyvät esimerkiksi
Helsinki-Tampere peruskorjaus, Tampereen henkilöratapiha ja Helsinki-Riihimäki
3. vaihe. Yhteensä em. kohteisiin satsataan yli 700 miljoonaa euroa.
Tavoitteena on lyhentää henkilöliikenteen matka-aikoja sekä
työssäkäyntialueiden laajentumista. Etelä-Suomen osalta onkin syntymässä laaja
potentiaalinen yhden tunnin työssäkäyntialue Helsinki-Tampere-Turku -kolmioon, mikä
mahdollistaa talouden voimakkaan kasvun.
Pohjois-Suomessa kehittämisen ratahankkeet
ovat selkeästi harvemmassa. Oulun talousalueella ratahankkeista käytännössä
realisoituu varmasti Oulu-Kontiomäki (ns. Kolmioraide-hanke) yhteyden
kehittäminen, jonka suuruus on noin 32 miljoonaa euroa. Toinen
investointiohjelmassa mainittu pohjoisen hanke on Tornio-Röyttä -välin
peruskorjaukset ja sähköistäminen. Ratahankkeiden kehittämispanostuksesta
meille pohjoisessa tulee alueellisesti pahimmassa tapauksessa noin 2,5 %. Harmittavana
sivujuonteena alkaa näyttäytyä Oulun kaupungin hyvissä aikeissa tehty päätös lähteä
mukaan noin 900 000 eurolla Tampere-Helsinki ratavaihtoehdon suunnitteluyhtiöön.
Päätös ei ainakaan nyt näytä meitä palkinneen.
Olemme toki saaneet rahaa 5
miljoonaa erillisrahoituksena kaksoisraiteen suunnitteluun Liminka-Oulu -välillä.
Rahoituksesta puolet on EU:n rahoitusta. Realismia on kuitenkin, ettei hanke
ole väyläviraston investointiohjelmassa. Kun huomioi maamme muun rataverkon
korjausvelan, joka nousee useisiin miljardeihin, voi käydä niin, että
kaksoisraide toteutuu aikaisintaan 2040-luvulla. Väyläviraston johto onkin
todennut, että hyviä hankkeita jäi kehittämisohjelman ulkopuolelle 10 miljardin
euron edestä.
Toiveet olivatkin osaltamme
Pohjois-Suomen tiehankkeissa erityisesti VT4:een liittyviä. Niissä tuulet kuitenkin
puhalsivat yhtä viileästi. Pohjois-Pohjanmaan alueella hankkeita on ainoastaan
kaksi: Poikkimaantien parantaminen (noin 33 miljoonaa euroa) ja Iin siltahanke
(noin 6 miljoonaa euroa).
Oulussa toteutuvat hankkeet
onneksi liittyvät mitä suurimmassa määrin logistisen kykymme paranemiseen
sataman yhteyksissä. Syväväylän rakentaminen ja nyt käyntiin lähtevä
kolmioraide sekä ensi vuonna käynnistyvä Poikkimaantien parantaminen parantavat
olennaisesti Oritkarin alueen logistista painoarvoa. Kun Oulun satama-alueen
sisäiset laajennushankkeet valmistuvat kenttärakenteiden osalta, Oululla on
timantti käsissään. Väyläviraston investointiohjelmakauden loppuvuodet ovat kuitenkin
meille ongelma. Siinä ei ole näkökulmastamme kehittämishankkeita. Edunvalvonnan
aikajänteestä kertoo se, että em. Oulun hankkeiden systemaattinen lobbaus
aloitettiin jo 2013 lähestymällä liikenneministeriötä syväväylän tarpeesta.
Mahdollisuutena on todettava,
että Väyläviraston investointiohjelman hankkeiden käynnistymisestä päättää
eduskunta. Oululla on erinomaisia ministereitä ja kansanedustajia hyvillä
vaikuttavilla paikoilla. Heidän johdollaan tulisi käynnistää voimakas
vaikuttaminen, joka huomioi myös alueemme tarpeet suunnitelmakauden
loppupuolelle. Ilman vahvaa poliittista yksituumaisuutta Väyläviraston
investointiohjelmaan ei lisätä uusia merkittäviä hankkeita, vaan ne jäävät odottamaan
tulevaisuutta ja 2040-lukua.
Valtion väylähankkeiden
taloudellinen ja työllistävä merkitys korostuu tilanteessa, jossa yksityisten
investointihankkeiden käynnistämistä arvioidaan nousevia rakennuskustannuksia
ja taloudellista epävarmuutta vasten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti